Raskausaika ja vauva

Tarinapostaukset jatkuu! Jos et oo vielä juonesta kärryillä, niin käy ensin katsomassa

Taustatietoa täältä

Osa 1 täältä

Osa 2 täältä

Andreas saattoi Cecilian vuoteeseen ja katsoi, että hänellä oli kaikki kunnossa. Cecilia nukahti välittömästi, joten Andreas katsoi parhaakseen siirtyä keittiöön. Hakon hääräsi keittiössä aamupalan kimpussa.

"Huomenta", Andreas toivotti Hakonille.

"Huomenta", Hakon sanoi epävarmasti: "Onka hän kunnossa?"

"Kuka?"

"Neiti Frén. Näin kaiken ikkunasta."

"Ai Cecilia? Luulisin kaiken olevan kunnossa."

"Hyvä. Aikooko hän nostaa oikeusjuttua? Pahoinpitelystä?" Hakon kysyy.

"En tiedä. Hänen kanssaan on helpompi keskustella kun hän on selvin päin."

Hakon ojentaa Andreakselle lautasellisen vohveleita. Andreas siirtyy pöytään syömään. Hakon istahtaa viereen ja kysyy:

"Oletteko jo miettineet nimeä vauvalle?"

"Olen minä miettinyt. Jos vauva olisi tyttö niin nimeksi tulisi Anna tai Elise. Ja jos taas poika niin nimi olisi Emil. En vain tiedä mitä mieltä Nalá olisi niistä. Hän haluaisi varmasti lapselle jonkin afrikkalaisen nimen."

Hakon hymähtää. Andreas vie tyhjän vohvelilautasensa tiskikoneeseen. Siinä samassa Nalá astuu makuuhuoneesta ja haukottelee leveästi. 

"Huomenta", hän sanoo ja rientää antamaan Andreakselle suudelman. 

"Olet niin kaunis", Andreas kuiskaa: "Ja sinä myös", Andreas suukottaa Nalán vatsaa. Nalá hymyilee merkiksi.

"Olen muuten miettinyt nimeä vauvalle", Andreas sanoo: "Mielestäni tytölle sopisi Elise tai Anna, ja pojalle Emil."

"Hmm.. kovin pohjoismaisilta nimiltä kuulostaa. Anna on ehkä hiukan liian tavallinen. Elise ja Emil olisivat periaatteessa ihan hyviä, mutta minä pitäisin hiukan afrikkalaisemmasta. Esimerkiksi, vaikka Amina. Pojalle sopisi Fahim tai ehkä Gahiji."

"Nuo ovat aivan liian erikoisia. Nimen täytyy olla tavallinen, mutta silti hiukan erilainen."

"No Amina on varsin yleinen nimi Etelä-Afrikassa", Nalá sanoo.

"Niin, Etelä-Afrikassa!"

"Hyvä on, ei sitten oteta Aminaa, mutta sitten emme ota myöskään Annaa, Eliseä tai Emiliä", Nalá tiuskaisi ja meni syömään aamupalaa. 

Ennen kuin Nalá ehti istuutua ruokapöytään, Andreas muisti:
"Ainiin. Unohdin kertoa, että yllätin aamulla Cecilian rähiköimässä jonkun miehen kanssa. Ehdin juuri väliin."
"Mitä?! Missä?"
"Tuossa ulkona. Tunnetko sen miehen? Lyhyet ruskeat hiukset, tatuointeja?" Andreas ihmetteli.
"En... Missä Cecilia nyt on?"
"Nukkumassa. Hän oli aivan humalassa."
"Taisin eilen kehottaa häntä juhlimaan ja pitämään hiukan hauskaa", Nalá sanoi vaivaantuneena.
"Hänellä taisi tosiaankin olla eilen hauskaa."
"Mm-m... Vauva potkii", Nalá sanoi yhtäkkiä ja piteli vatsaansa. Haluatko tunnustella?" Nalá kysyi Andreakselta. Andreas laittoi kätensä varovaisesti Nalán vatsan päälle. Andreas hymyili ja katsoi Naláan kun tunsi vauvan potkivan. Seuraavaksi hän laittoi korvansa lähelle vatsaa ja sanoi Nalálle:
"Kyllä se poika on kun noin paljon potkii ja äänelehtii."
"Tai sitten se on ponteva tyttövauva", Nalá vastasi ja hymyili leveästi. 

Pian Nalá pääsi vihdoin aloittamaan aamupalansa. Andreas taas otti käteensä kirjan, jonka Cecilia oli antanut   Nalálle. Kannessa luki suurilla vaaleanpunaisilla kirjaimilla: Synnytys edessä? Valmistaudu valppaasti! Andreas avasi kirjan, ja harppasi kohtaan: Nimen valitseminen. Vauvan nimeä valitessa kuuluu vanhempien kunniottaa myös toisen ehdotusta. Oli sitten kyseessä joko tavallinen tai hieman erikoisempi nimi. Joskus myös sukulaiset ja ystävät voivat auttaa sopivan nimen löytämisessä, kunhan vain muistaa ettei anna heidän vaikuttaa liikaa päätöksiin. Muista, että nimi johon yhdessä saavutte, on lopullinen. Lapsen kehityksen kannalta on parempi, että nimi pysyy samana aina vauvaiästä aikuisuuteen saakka. Andreas pyöritteli silmiään turhautuneena, tämä ei auttaisi mitään... Hän käänsi takaisin alkuun ja alkoi lukea kirjaa perusteellisesti.



Aamupalan syötyään Nalá astelee makuuhuoneeseen Hakonin luo ja kysyy:
"Hei! Voisitko sinä hieroa minua hiukan?"
"Tietysti, neiti!"
Nalá kääntää selkänsä häneen päin. Hakon painaa kätensä vasten Nalán selkää ja totaa:
"Sinulla on siis selkä kipeänä."
"Kyllä. Hiero hieman ylempää."
"Hyvä on", Hakon sanoo ja alkaa hieromaan häntä niskasta.
"Muuten, sitten kun vauva on syntynyt, hoidatko sinä häntä vai kutsummeko lastenvahdin erikseen?"
"Olen käynyt kyllä kurssin lastenhoitamisesta, mutta jostain syystä ne eivät tunnu pitävän minusta. Joten neiti, olisi ehkä parasta kutsua paikalle ihan lastenhoitaja.
Hakon hieroo Naláa vielä hetken ennen kuin lopettaa.
"Onko niska yhtään parempi?" Hakon kysyy.
"Kyllä se hiukan auttoi."
"Meidän pitäisi tutustua paremmin", Nalá sanoi yhtäkkiä: "En tiedä sinusta paljoakaan."
Hakon katsoi Naláan hieman vaivaantuneena ja kysyi:
"No, mitä sinun pitäisi sitten tietää minusta?"
"No vaikka, onko sinulla perhettä tai mitä teet yleensä vapaa-ajallasi. Kerro ihan mitä haluat", Nalá sanoi ja hymyili.
"Perheeseeni kuuluu äiti, isä ja siskoni Anna. Vapaa-ajallani olen yleensä Annan ja hänen aviomiehensä luona."
"Oletko aina perheesi luona? Käytkö joskus ystäviesi kanssa bailaamassa?"
"Ei ei ei, en ole ollut baareissa pitkään aikaan."
"Mitä?! Olet aina perheesi kanssa? Milloin sinä sitten voit keskittyä kavereihin ja mahdollisiin tyttöystäviin?" Nalá hämmästeli.
"Neiti, se ei ole kovin sopivaa tässä työssä."
"Miksi ei? Meidän puolestanne voit tuoda milloin vain jonkun tytön tänne. Kunhan vain hoidat työsi vielä."
"Se ei vain ole sopivaa."
"Höpsis. Kun vauva on syntynyt ja alkukiireydet ohi, niin takaan, että joskus menemme vielä yökerhoon juhlimaan."
"En usko, että se on kovin edustavaa äidiltäkään", Hakon tokaisi.
"Äiditkin ovat vain ihmisiä! Ennen kuin menemme juhlimaan, aion kyllä huolehtia pikkuisestani täysillä", Nalá sanoi ja hieroi vatsaansa.
"Hyvä on, neiti", Hakon sanoi ja lähti huoneesta. Nalá lähti myös pian olohuoneeseen.

Juuri kun Nalá oli astunut olohuoneen puolelle joku soitti hänelle.
"Haloo", Nalá sanoi epävarmasti.
"Nalá, hei!" 
"Kuka siellä?"
"Etkö tunnista minua? Täällä on Chiedza."
Nala oli aivan hiljaa. Samalla Andreas katsoi Naláan kysyvästi. Nalá jatkoi varovasti:
"Äiti?"
"Niin Nalá. Äiti on täällä."
"Miksi sinä soitit?" Nalá kysyi kylmästi.
"Siskosi Naema kertoi, että olet raskaana. Kenelle?"
"Mitä se sinulle kuuluu? Eiväthän asiani ole kiinnostaneet sinua vuosikausiin."
Andreas katsoi Naláan hämillään.
"Kulta, älä nyt. Haluan vain tietää kuka on tulevan lapsenlapseni isä. Se jääkiekkoilija vai?"
"Niin, juuri se jääkiekkoilija."
"Isäsi ei tule ilahtumaan."
"Minua ei paljoa kiinnosta tuleeko hän ilahtumaan vai ei. Ette te tule muutenkaan ikinä näkemään vauvaa."
"Nalá, et voi sulkea sukuasi pois. Se ei olisi hyvä lapsen kehityksen kannalta."
"Tiedätkö, mikä ei ollut hyvä minun kehitykseni kannalta? Se, että päätitte hylätä minut! Tiedän täysin mikä on hyväksi pikkuiselleni", Nalá tiuskaisi.
Andreas nousi ylös nojatuolista ja käveli Nalán viereen, jo arvaten, kuka puhelimen toisessa päässä olisi.
"Nalá, etkö huomaa, että yritän kokoajan paikata välejämme?"
"Luuletko, että välimme on helppo korjata? En ole vielä kuullut edes anteeksipyyntöä, vain pelkkää valitusta.
"Olen hyvin pahoillani, että suhteemme kariutuivat, mutta eikö se ole selvää, ettei se norjalainen ole oikea sinulle. Hän on vain julkisuuden sokaisema nuorukainen, josta ei voi tietää, vaikka hän olisi pahamaineisin huumediileri."
"Arvasin tuon! Älä soita minulle ennen, kuin oikeasti haluat korjata välimme", Nalá sanoi ja sulki puhelimen. Andreas halasi tiukasti Naláa.

"Se oli äitisi?"
Nalá nyökkäsi.
"Mitä hän halusi?" Andreas kysyi varovasti.
"Ei mitään erikoista..." Nalá sanoi ja käveli pois.

Silloin Cecilia astui ovesta. Andreas ja Nalá kääntyivät molemmat lähes vaistomaisesti häneen päin.
"Huomenta! Tai itseasiassa päivää", Cecilia sanoi hieman epävarmasti. Andreas ja Nalá tuijottivat häntä hetken.
"Haluatko istua sohvalle puhumaan tästä?" Nalá kysyi. Cecilia nyökkäsi. Kolmikko siirtyi sohville. Cecilia kertoi harmissaan kaikki illan tapahtuneet heille tai pääasiassa Andreakselle, sillä Nalá oli omissa maailmoissaan, äitinsä ja tulevan vauvansa takia.
"Aiotko nostaa oikeusjuttua?", Andreas kysyi. Silloin Nalá pääsi myös keskusteluun mukaan.
"En kai... Ei minulla ole mitään ruumiillisia vammoja", Cecilia vastasi.
"Mutta sinulla on silti kaksi todistajaa."
"Kaksi? Näitkö sinäkin?" Cecilia kysyi Nalálta. Nalá pudisti päätään.
"Hakon näki myös", Andreas sanoi.
"Ai... No en  minä silti aio mitään juttua nostaa."
"Mikset?" Nalá kysyi hämillään.
"Joutuisin sillon kertomaan kaiken, eikä se varmastikaan olisi kovin hyvää julkisuutta minulle."
"Mutta mieshän oli jo valmiiksi rikollinen", Andreas totesi.
"Niin, mutta en aio nostaa minkäänlaista oikeuskiistaa, ja toivon ettette tekään", Cecilia tiuskaisi ja otti keittiöstä kaksi omenaaa mukaansa ja lähti ulos.

Cecilia söi toisen omenan itse ja antoi toisen Montenegrolle. Cecilia silitti ja helli vielä hevosta ennen kun nousi sulavasti ratsaille. Cecilia empi hiukan ennen kuin lähti matkaan. Montenegro vuoron perään ravasi ja vuoron perään laukkasi eteenpäin. Cecilia oli menossa Cropen ratsastuskeskukseen. Perille saavuttuaan hän tapasi erään miehen, joka kuuluui Kansainväliseen Ratsastusliittoon.
"Hei! Hieno hevonen teillä", mies kehui.
"Kiitos sen nimi on Montenegro. Tulimme tänne harjoittelemaan."
"Ahaa. Osaako se mitään erikoisia taitoja?"
"No pääasiassa olemme harjoittelleet laukkaamista, mutta esteitäkin on tultu kyllä kokeiltua."
"Ai no hyvä. Amatöörien laukkakisoissa olisi vielä paikka jäljellä. Kehottaisin teitä ottamaan osaa kilpailuun", mies vihjasi.
"En usko, että olemme vielä tarpeeksi hyviä. Ehkä sitten seuraaviin kisoihin."
"No, sinä päätät. Montenegro olisi ollut hieno hepo."
"Me harjoittelemme vielä", Cecilia hymyili ja talutti hevosta harjoituspaikalle.
"Toivottavasti näemme vielä", mies huusi Cecilian perään.







Samoihin aikoihin Nalá puhuu Hakonille television äärellä.
"Vihaan tätä kokkiohjelmaa", Nalá sanoi tympäntyneenä.
"Miksi? Hänhän valmistaa hyvin tuota ruokaa", Hakon ihmetteli.
"Ei hän sitä oikeasti valmistanut."
"Mistä te sen tiedätte?" Hakon kysyy ihmeissään.
"Hän oli joskus kurssikaverini. Hän oli aivan hukassa, ei edes löytänyt veistä keittiöstä." 
"Varjelkoon. Miksi hän sitten on tuolla?"
"En tiedä. Hän kai näyttää kokilta hassuine viiksineen", Nalá sanoi.

Silloin Andreas saapui huoneeseen ja sanoi:
"Nalá, puhuin juuri äitini kanssa puhelimessa, ja mietimme vauvalle nimeä. Päädyimme, että poikavauvalle sopisi Magnus. Mitä sanot?"
"Itseasiassa se kuulostaa ihan hyvälle", Nalá vastasi: "Mutta entäs jos vauva onkin tyttö?"
"No siinä tapauksessa nimeksi sopisi Ingrid, isoäitini mukaan."
"Sekin on ihan hyvä vaihtoehto. Minä taas mietin nimiä Abá tai edelleenkin sitä Aminaa. Pojalle taas sopisi Kylan tai sitten se Magnus", Nalá totesi.
"No sitä Aminaa vielä hiukan mietin. Mutta pojalle tosiaan sopisi se Magnus tai Kylan."

Kuukausia myöhemmin

"Andreas, ylös, vauva!" Nalá tiuskaisi samalla kun piteli vatsaansa.
"Nalá, mitä minä täytyy tehdä?!" Andeas huusi panikoiden.
"Jos nyt ensiksi rauhoittuisit ja sitten veisit minut sairaalaan."
"Tietysti", Andreas totesi ja kävi hakemassa takin Nalálle. Hän puki myös itselleen vaatteet ja soitti taksin paikalle. Heti kun Nalá ja Andreas pääsivät ulos, he näkivät taksin jo odottamassa heitä.
"Cropen keskussairaalaan, heti!, Andreas sanoi kovaan ääneen.
"Andreas, ei meillä nyt niin kiire ole", Nalá sanoi mahdollisimman tyynesti.
"Mutta aja silti mahdollisimman nopeasti! Vaimoni synnyttää."
"Vaimosi?" Nalá kysyi kummaksuen pieni hymy kasvoillaan.
"Tyttöystäväni", Andreas korjasi.

Taksikuski ajoi nopeinta mahdollista reittiä sairaalaan. Eikä kestänyt kauaakaan he olivat perillä. Andreas auttoi Nalán pois autosta ja he menivät nopeasti vastaanottotiskille.
"Miten voin auttaa?" vastaanottovirkailija kysyi kimeällä äänellä.
"Hän synnyttää!" Andreas tokaisi kovaan ääneen. Samantien virkailija haki pyörätuolin Nalálle, ja luovutti hänet hoitajalle. Hoitaja työnsi Nalán synnytysosastolle, missä yllättäen Nalán kätilö odottikin jo.
"Hei! Onko vauva hiukan aikaisessa?" kätilö kysyi.
"Kyllä, senhän piti tulla vasta parin viikon pääästä", Nalá vastasi.
"Niin, mene vain makaamaan siihen", kätilö pyysi. Nalá pääsi Andreaksen avulla pedille, johon hänet ohjattiin. Pian Nalálle tuotiin jotain lääkkeitä, jotka lieventäisivät kipua.
"Olettekos miettineet jo nimeä?" kätilö kysyi, samalla kun synnytyslääkäri tutki oliko vauvalla kaikki hyvin.
"Jos se on poika niin nimeksi tulisi Magnus Fahim Malkin. Tytön nimi on vielä hiukan avoinna. Se olisi joko Ingrid, Kadlin, Abá tai Fastny", Andreas vastasi innoissaan. 
"Kivoja nimiä. Eikö se ollutkin niin, että sinä olit norjalainen ja Nalá afrikkalainen?" kätilö kysyi.
"Kyllä se niin oli. Nimiä oli hieman vaikea keksiä sen pohjalta", Andreas vastasi.
"Uskon."
"Synnytys voidaan aloittaa noin puolen tunnin kuluttua", synnytyslääkäri ilmoitti.

...

"Se on tyttö!" kätilö sanoi iloisesti. Andreas otti kuvia vauvastaan ja lähes hyppi innosta. 

"Kuulitko Nalá, se on tyttö!", Andreas innoitsi. Nalá hymyili ja vastasi:

"Kai tiedät mitä se meinaa?"

"No?"

"Joudumme keksimään pikkuiselle nimen", Nalá sanoi.

Pian Nalá sai pikkuisen tytön syliinsä, josta oikein säteili onnellisuutta.

"Minkä nimen haluaisit pikkuiselle antaa?" Nalá kysyi.

"Ingrid, sopisi hänelle hyvin." 

Nalá hymyili Andreakselle ikään kuin vastauksena. Hetken aikaa oli hiljaista.

"Tänään on torstai", Nalá sanoi Andreakselle yhtäkkiä: "Haluaisin antaa hänelle nimen Abá, se tarkoittaa torstaina syntynyttä."

"Hyvä on, vauvan nimi on siis Abá Ingrid Malkin", Andreas totesi hymyillen ja pussasi vauvaa otsalle.

~Jenni~

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla < ni :)


PS: Edelliseen postaukseen oli tullut oikea kommenttitulva, mikä oli tosi kiva juttu :-) Joten jatkakaa ihmeessa, heittäkää kommenttia ja pistäkää keskustelu pystyyn.
PPS: Tässäkin postauksessa nyt vähän kesti, on ollut matkusteluu ja muuta hässäkkää. Lisäksi oon omasta mielestäni maailman surkein kirjottaja ja tää kaikki aika menee kun yritän korjata kirjotusvirheitä. Niin, että tehkää parhaanne ja yrittäkää olla välittämättä niistä :D